Näitä itserakennettuja koneita ja laitteita esitteleviä blogeja on varsin paljon mutta ajattelin että sekaan vielä mahtuu. Kirjoittelen täysin omia ajatuksiani enkä mainosta kenenkään tuotteita vaikka jutuissa mainitsenkin valmistajien nimiä. Tyypillinen DIY eli tee se itse-harrastaja /mies-nainen) rakentelee erilaisia koneita tai laitteita lähinnä tekemisen iloon pohjautuen. Mottona usein: ”Kun ostat valmiin tuotteen saat sellaisen kuin se on, itse tehtynä saat sellaisen kuin se sattuu tulemaan”
Ensimmäisenä esittelyssä moottorisahaan kiinnitettävä kaatoapuväline
Kaatoapuväline on putkesta valmistettu moottorisahan kädensijoihin nopeasti kiinnitettävä lisälaite jonka tarkoitus on muuttaa moottorisahan käyttöä helpommaksi kun sitä käytetään seisaaltaan käsin.
Käyttö on lähinnä pikkupuiden kaatelua eli parhaimmillaan apuvälinen on ylisuureksi kasvaneen ensihakkuun harvennuksessa. Toinen käyttökohde on siirtelykaatelutekniikkaan perustuvassa metsänhakkuussa, siinä pienpuun kaato ja kasaus tapahtuu ilman metsänhakkuukonetta ihmisvoimin ja puut ajetaan sitten konevoimin pois hakkuualueelta.
Oma projekti
Kaatoapuväline on vanha (ainakin n. 20 vuotta) keksintö ja sitä valmistetaan Suomessakin ainakin parin valmistajan voimin. Hintaa laitteilla on vähän alle 300 euroa arvonlisäveroineen.
Ostin muutama vuosi sitten metsäpalstan jossa metsänhoito oli ensikasvatuksen osalta pahasti laiminlyöty. Maapohja on hyvin kasvavaa joten se on rehevöitynyt jo sakeaksi metsäksi. Istutettujen taimien lisäksi metsä kasvaa luonnon ”istuttamaa” puustoa sakeanaan ja kokoluokka on jo liian suurta raivaussahalla sahattavaksi. Tosiaasiahan on ettei raivaussaha ole kuin ohuiden puiden kaatoväline, jos sillä joutuu sahaamalla sahaamaan puuta poikki, se on hidasta ja raskastakin eikä puun kaatumista voi kovin hyvin ohjailla. Sakeat puuryppäät vielä hidastavat kaatamista entisestään kun joutuu niitä kiertämään niin että terä mahtuu puiden väliin.
Kun tähän lisää vielä että selkääni on operoitu muutama vuosi sitten, kulminoitui ajatus kokeilla josko puun kaato sujuisi enemmän kumartelematta kaatoapuvälineellä.
Jo paljon maailmaa nähneenä heräsi ajatus, tekeekö tuollaisella apuvälineellä mitään todellisuudessa? (Markkinamiehet kun aina väittävät keksintönsä hyvyyttä)
Ajatus että rakentaisin itse tuollaisen ja kokeileisin tuli seuraavaksi mieleen. Suhteellisen helppona rakenteena se olisi pienessä hetkessä rakennettavissa. Teknisen suunnittelijakoulutuksen tuomaa etua pystyin lähinnä soveltamaan muutamissa rakenneosissa.
Rungoksi 25mm/ 1,5mm seinämän huonekaluputkea ja entisistä projekteista oli jäänyt putkeen sopivia kevytmetalliliittimiä joille valmista lupaa 80 kg:n kestävyyden.Kahvaksi raivaussahan kaasukahva, vain kaasuliipasimen suunnittelu jäi jäljelle.Moottorisahan kaasuliipasimessa on turvatoiminto jolla tahaton kaasun painuminen on estetty. Tehtävän kaasuliipainyksikön tulisi siis painaa tuo turvatoimintoliipaisin pohjaan jotta varsinaista kaasuliipasinta pystyisi käyttämään. Ostetussa raivaussahan kaasukavassa oli jo valmiiksi kaasuvaijeri sekä moottorisahan sammuttamiseen tarvittavat virtajohdot. Nyt tuohon laitteen kaasuliipasinyksikköön tulisi saada vipu joka painaisi moottorisahan kaasuliipasinta. No, sitten ”prototyyppiä” miettimään. ”Protoilussa” selvisi että pelkkä painava vipu ei ole tarpeeksi hyvä ratkaisu, sehän liukuu sahan kaasuliipasinta pitkin painettaessa. Seuraavaksi tulisi miettiä miten kitka saataisiin vähenemään ja toimintaa kevyemmäksi. Kun tilanahtauskin on melkoinen päädyin akselilla pyörivään putkirullaan. Nyt kaasuvipu toimikin jo varsin kevyesti ja palautti moottorisahan heti tyhjäkäyntikierroksille.
Kaasuliipasinyksikkö
Seuraavaksi sitten liitinten kokoaminen ja säätö käyttäjän mittojen mukaan. Tämä oli yksi alkuideoista saada hyvät säädöt käyttäjän mittojen mukaan sillä tehdastekoisissa malleissa ei juurikaan voi säätää sahausasentoa henkilökohtaisten mittojen mukaisiksi.
Säädöt sitten tasapainoon siten että kaasukahvasta nostamalla saha ei painovoimastaan kallistu mihinkään suuntaan eli se lähellä ”riippuvan sahan painopistettä”.
Sitten kokeilemaan
Keväisen kauniin poutapäivän aamuna suunnistin sitten vaimoni kanssa metsätilalle. Vaimo on innokas olemaan mukana töissä metsässäkin. Sitten aloittelemaan, jo muutaman kaadon jälkeen huomasin että tämähän on loistopeli minulle juuri tällaiseen työhön !
Parin tunnin työn tuloksena oli jo tullut selvitettyä taimistoa jo melkoinen ala. Sitten hiukan evästä mahaan että jaksaa eteenpäin. Vartin saamisen jälkeen tulin sakean kolme-nelimetrisen kuusen juurella olevaa puskaa (5-6 pientä koivua) kaatamaan kun katseeni osui kuusen juurella olevaan näkyyn !
Siellähän oli teeren pesä, munat hyvässä järjestyksessä.
Työ loppui sitten siihen siinä kohtaa, siirryttiin parinsadan metrin päähän jatkamaan työntekoa jotta lintu saisi pesimisrauhan. Muutaman viikon päästä kävin kurkkaamassa pesää varovasti, siellähän teeri hautoi muniaan lähtemättä pesältä. Taas parin viikon päästä kävin taas pesällä, silloin jo poikaset olivat lähteneet pesältä ja muutaman viikon jälkeen näin ne taas metsässä emon hoivissa.
Työt ovat sitten jatkuneet pitkin kesää kun aikaa niihin on ollut. Seuraavia kommentteja on kertynyt matkan varrella:
Ainahan se hiukan arveluttaa tuo työturvallisuus ja tässäkin vinhasti pyörivä teräketju on suhteellisen lähellä sahaajan jalkoja. Varovaisuus on paikallaan kaikissa moottorisahatöissä, sillä pahimmat vaarat koetaan alkumetreillä (harjaantumattomuus työmenetelmään) ja sitten kun työ muuttuu liian rutiininomaiseksi. En ole koskaan aliarvioinut turvavarusteiden merkitystä, niin tässäkin on viiltosuojatut turvasaappaat ja metsurinhousut enemmän kuin tarpeen.
Työtekniikka
Kun katselee videoita, niissä sahaustekniikkaa opetetaan kahdella tapaa, eli sahaamalla laipan yläpuolella (sahasta ulospäin liikkuva teräketju) tai normaalisti kuten kaatosahauksessa on asianlaita.
On tullut kokeiltua molempaa ja tässä huomiot:
Olen tykästynyt normaaliin sisäänpäin vetävällä ketjulla sahaamiseen, siinä saha ei iske käsille laisinkaan. En ole ainakaan huomannut työturvallisuudessakaan niin paljon moitittavaa etten sitä käyttäisi jatkossakaan. Luulen että ulospäin vetävällä ketjulla sahauksen oletetaan olevan turvallisempaa käyttäen säärituentaa.
Omat työtavat
Sahauksen aloitan kahdella kädellä sahaten, kun sahaus on lähes lopussa siirrän vasemman käden kaatamaan puun haluttuun suuntaan jos puu on pienehkö. Suuremmissa puissa sahaan lähes läpi ja lasken moottorisahan maahan ja työnnän sitten puun kumoon ja irrotan se sitten kannosta (jos jää kiinni) kahdella kädellä sahaten.
Pienet puskat menevät helposti kerralla sahaten (13″ terälaippa), toki kierroksia pitää olla kohtuullisesti jos aivan sormen vahvuista on sahattavana.
Terälaipan kärjen osalta ei takapotkuja ole tullut kovinkaan kun katsoo miten sahaa.
Jos sahaa terän ulospäin vetävällä osalla on siinä pahin pullonkaula että saha työntää sahaajaa kohden melko voimakkaasti kun sahan runko ei tue silloin sahaamisvoimaa. Tällöin on käytettävä lisälaitteen sääritukea eli säärellä painetaan riittävä voima sahausvoiman voittamiseksi. Ohuet puut etenkin lyövät ”ilkeästi” sahaa kohti sahaajaa jos teräketjulla ei ole tarpeeksi kierroksia. En siis tykännyt tästä menetelmästä ollenkaan.
Kun metsä oli kovin sakeaa ja valtavasti tiheitä puuryppäitä poistin tuon säärituen kokonaan rungosta, syy tähän oli se ettei mitään ylimääräisiä sivutappeja tarvita kun on jo tarpeeksi tekemistä tiheikössä työskennellessä. Kaatotekniikka oli silloin sisäänpäin vetävällä ketjulla.
Loppupäätelmä
Olen erittäin tyytyväinen työvälineeseen kaiken kaikkiaan ja en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta.
Syy tähän on se että ”huonoselkäinen” ei voi sahata normaalilla moottorisahalla kumartuneena tuntikausia, lisälaitteen kanssa se on mahdollista. On selvää että apulaittetta käytettäessä saha on sahaajan käsissä hyvin vähän aikaa verrattuna normaaliin kaatotekniikkaan. Saha on välillä maassa pyörien tyhjäkäyntiä kun esimerkiksi katselee mikä puu tulisi jättää kasvamaan mikä ei. Käytössäni oli pienehkö moottorisaha, Solo 636 joka sopii työhön mainiosti mm. tyhjäkäynti on varmaa ja tarpeeksi pientä että teräketju ei pyöri silloin. Myös kevytkäynnistys on hyvä ominaisuus kun lisälaite aina hiukan hankaloittaa käynnistystä. Varmasti moni muukin tuon kokoluokan saha on yhtä sopiva kuin tuo minun sahani. Oliko hyvää tuuria se ettei ketjukaan osunut kiviin mutta kyllä siinä hyvin näkee terälaipankin sahatessaan. Metsänharvennus ei muutoinkaan ole hätäisen ihmisen työtä, myös sahaaminen vaatii malttia ja vähän pelisilmääkin. Hosumalla varmasti sattuu ja tapahtuu, luulen että kova työtahti aiheuttaa tapaturmanvaaraa sekä ketjurikkoja sen verran paljon ettei lopputulema ole juurikaan parempi kuin järkevä työnopeus. Lisäksi puun kasvuvirheet pitäisi pystyä lukemaan luotettavasti. Ei ole mitään järkeä jättää huonosti kasvavaa puuta pystyyn ja kaataa parempi vierestä pois kiireen vuoksi.
Ensi kesänä sitten jatketaan taimikonhoitoa, jos luoja suo, elämää ja terveyttä !
PS. Tarkoitus myös kirjoitella omista teknisistä apuvälineistä ja muista valmiina ostetuista laitteistakin esittelyjä tai kommentteja !
27/11/2017